Voi jumankauta miten ihana tapa herätä!
Makaat velttona sängyllä, tuhiset rauhassa lämpimien vällyjen välissä ilman kiirettä minnekään. Sitten vessasta alakaa kuulua kauhea örvellys ja ölinä, vähän saman kuuloinen kuin Left 4 Dead-pelissä Boomerin ääni. Sitä sihtailee aseella kun kunnon Horde on pelmahtanut paikalle, räiskii sarjatulella niitä piiloistaan kömpiviä zombeja, kun yhtäkkiä kuuluu vähän samanlainen ääni kuin joku oksentelisi. Sitten sitä kääntyy ja huomaa Boomerin selän takana. (Oon kyll aina sitä pelatessani aika paniikissa, varsinki ekoilla kerroilla, mutta silti koukuttava peli!)
No nyt kyllä pomppasin aiheesta. Siis ei, en ollut zombijahdissa, ja ei, en ammuskellut Boomereitakaan, vaan makasin mukavasti vielä nukkumassa kun isäni aloitti aamunsa oksentelemalla kuin mielipuoli. Yritin korvia peitellä ja kieriä sängyssä etten kuulisi vaan oli se aikamoisen haasteellista! Päädyin seuraavaan ääneneristystyyliin: rapsutin päätä samalla kun painoin käsiä korvieni päälle. Rapsutus peitti äänet! Suosittelen.
Joo-o, eipä oikeastaan mulla ole muuta sanottavaa. Vähän kyllä meinaa ketuttaa, kun pitäisi siirtyä kämpille päin tänään. Huomenna koulua ja on liikkaa ja terveystietoa, muista aineita en tiedä kun Lyben infoaminen on niin aikaansa edellä että lukkarin näkee vain Wilmasta enkä pääse sinne.
Liikassa ja terveystiedossa ei ole oikeastaan mitään valittamista, ehkä vähän ärsyttävä opettaja mutta muuten nautin, varsinkin liikunnasta. Se on ollut koulussa lempiaine ihan pikku nulikasta lähtien, koska se on ainoa tilaisuus päästä pelaamaan eri pelejä ryhmissä (koripallo, lentopallo, yms yms).
Talvessakaan ei mitään valittamista, meikäläinen oikeastaan rakastaa talvea. Kaikki on niin raikasta ja ulkona nättiä ja joulukin tulee. Joululahjatkin pitäisi ostaa, ja oon siinä toivottoman huono. Huoleni on suuri. Tai no ei oikeastaan, olisi vaan kiva osata antaa lahjaksi jotain omaperäistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti